Tämä on Japanin HIS:n paikallinen matka, ja periaatteessa opastus on japaniksi. Jos ulkomaalainen matkailija ei osaa japania, opas selittää tärkeät asiat yksinkertaisella englannilla. Huomasin, että ulkomaalaiset matkailijat sijoitetaan todennäköisesti eturiviin, jotta oppaan on helpompi selittää asioita. Jos matka ostetaan suoraan HIS:ltä, eturivin paikoista joutuu maksamaan lisähintaa. Tämä matka oli alun perin kalliimpi KLOOKissa kuin HIS:n virallisilla verkkosivuilla, mutta 30 % alennuksen ansiosta KLOOKista tuli lopulta edullisempi. Matka-aika yhteen suuntaan on noin 2,5 tuntia, ja bussissa on neljä istuinriviä, joten paikat ovat hieman ahtaat. Istumapaikkakartta on kiinnitetty bussin oveen, joten voit tarkistaa oman paikkasi noustessasi bussiin. Lounas kestää noin tunnin, ja tarjolla on täysi rapumenu. Raaka-aineet ovat keskinkertaisia, mutta annokset näyttävät vaikuttavilta. Lounaan jälkeen ajetaan köysiradalla dyynille tunniksi. Tottorin dyynit ovat todella vaikuttavat, ja hevosen selkään kiipeäminen on melko hengästyttävää. Onneksi sää (1.3.) oli erittäin hyvä eikä ollut kovin kylmä. Matkalla näimme myös paikan, jossa voi ottaa kuvia kamelien kanssa, ja tuntui todella kuin olisi ollut autiomaassa. Lopuksi ostimme Tottorin paikallisia tuotteita (kuten 1900-luvun päärynäkakkua) dyynien keskellä olevasta matkamuistomyymälästä. Sen jälkeen vierailimme Hakuto-jinjan pyhäkössä, jossa opas kertoi Inaban valkoisen jäniksen tarinan, ja teimme ostoksia viereisellä taukopaikalla. Viimeinen pysäkki oli 160 vuotta vanha tofu-chikuwa-liike, jossa melkein kaikkia tuotteita voi maistaa, ja tarjolla on myös ilmaista soijamaitoa ja vettä. Paluumatkalla söimme Akamatsun taukopaikalla kroketin, joka on kuulemma paikallinen erikoisuus. Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin hyvä, ja jos minulla on tilaisuus, aion järjestää syvällisemmän matkan Tottoriin.