Kahden tunnin risteily Milford Soundissa on todella tuurista kiinni. Ennen lähtöä olin hieman hermostunut, sillä alue on tunnettu sateistaan – sataa yli kaksisataa päivää vuodessa, joten aurinkoinen sää ei ole itsestäänselvyys. Kun laiva hiljalleen irtautui laiturista ja näin auringon tunkeutuvan pilvien läpi, sinisen taivaan ja vuorten ilmestyvän samanaikaisesti, en voinut olla sanomatta mielessäni: kiitos, että taivas siunasi meitä. Koko risteily kesti noin kaksi tuntia, mutta jokainen minuutti oli kuin katsoisi luontodokumenttia livenä. Syvän sininen ja smaragdinvihreä vesi kimalteli auringossa; korkeat kalliot molemmin puolin syöksyivät mereen, ja vuorijonot ulottuivat kauas. Kun laiva lähestyi vesiputousta, vesisumu levisi auringossa, ikään kuin levittäen hienoa valoa. Se oli järkyttävää, ei vain upeaa, vaan tunne pienuudesta ja kunnioituksesta luonnon ympäröimänä. Klassisimmat vuorenhuiput näyttivät erityisen kolmiulotteisilta sinistä taivasta vasten, ja pilvet liikkuivat vuorenrinteillä, tehden maisemasta lähes epätodellisen kauniin. Uuden-Seelannin lippu liehui perässä tuulessa, ja meren aallot muodostivat kontrastin kaukaisen vuorimaiseman kanssa. Se hetki todella sai ihmisen rauhoittumaan ja tuntemaan tämän maan voiman. Monet sanovat, että sateisella säällä Milford Soundin vesiputouksia on enemmän ja ne ovat näyttävämpiä; mutta tällaisen selkeän näkymän ja kirkkaiden vuorilinjan näkeminen hyvällä säällä on yhtä harvinaista. Tämä matka sai minut ymmärtämään syvästi – Milford Soundiin tarvitaan todella hieman onnea. Ja kun hyvä sää ilmestyy, se tunne vahvistuu äärettömästi. Kahden tunnin risteily päättyi nopeasti, mutta se sininen taivas, se vesiputous, se vuorenhuippu jäävät muistiin pitkäksi aikaa. Kiitos säästä, joka antoi meille täydellisen mahdollisuuden tehdä tästä vuonoristeilystä koko matkan puhtaimman ja vaikuttavimman hetken.