Sakya-luostari

Sakya-luostari on tiibetiläisen buddhalaisuuden Sakya-koulukunnan pääluostari, jonka Sakya-koulukunnan perustaja Khön Könchog Gyalpo perusti vuonna 1073 jKr. Se on jaettu kahteen osaan, pohjoiseen ja eteläiseen luostariin, joita erottaa Zhongqu-joki. Pohjoinen luostari sijaitsee joen pohjoisrannalla Benbo-vuoren edustalla ja on kärsinyt valtavia vaurioita. Nykyään näkemämme Sakya-luostari on eteläinen luostari. Luostarissa on valtavasti aarteita ja runsaasti kulttuurijäännöksiä, erityisesti Yuan-dynastian aikaiset seinämaalaukset ovat hyvin omaleimaisia. Sakya-luostari ei ole vain arkkitehtuuriltaan suuri ja kaunis, vaan siellä on myös suuri määrä taiteellisesti arvokkaita kulttuurijäännöksiä, kuten sinettejä, kirjoituksia ja Buddha-patsaita. Monet sen lukuisista kirjoista ovat peräisin Yuan-dynastiasta, ja monet niistä ovat arvokkaita harvinaisia ja ainutlaatuisia kappaleita. Sakya-luostarissa on neljä harvinaista aarretta: Gompo Gur (suojelusjumalan patsas, jonka Zhüqên Pema Balpa toi Intiasta), Langjie Qudan (suuren kääntäjän Palden Lhodrakpan rakentama stupa, josta virtaa usein vettä, jota pidetään pyhänä vetenä), Manjushri-bodhisattvan patsas (Sakya Panditan henkilökohtainen jumaluus, jonka sanotaan avaavan viisauden oven, jos Manjushri-sutraa lausutaan sen edessä seitsemän päivän ajan) ja Yukam Tara -patsas (Phagpa-lamaan palvoma henkilökohtainen jumaluus). Näistä neljästä ihmeellisestä aarteesta kolme on Buddha-patsaita. Sakya-luostarissa on yli 3000 erilaista hienoa seinämaalausta, joiden aiheet ovat laajoja ja kattavat uskonnon, historian, kulttuurin ja sosiaalisen elämän. Ne keskittyvät buddhalaisiin kirjoituksiin, oppeihin, myytteihin ja legendoihin, historiallisiin tarinoihin, Khön-suvun historiaan, Sakya-historiaan, maisemiin, kukkiin ja onneneläimiin sekä koristekuvioihin. Kohtaukset ovat suuria ja sisältö rikas.